Viimesiä viedään?

Heti Amazonin reissun jälkeen alkoi aikas zembalot. Enää oli viikko koulua jäljellä ja piti vääntää kaiken maailman lopputöitä ja esityksiä. Ei ehtinyt haaveillakaan kirjottavansa blogia, vaikka painostus oli kova. ;)

:O Aika käy vähiin

Mutta kuten mut nyt hyvin tunnettekin, ei musta kokoaikaa oo koulujuttuja vääntämään. Kyllähän sitä välillä täytyy rentoutuakin. Kokkailtiin Juniorin ja Kajan kanssa perulaista herkkuruokaa - Ají de gallinaa. Tosin Kaja kun on vege, niin kanan sijasta laitettiin herkkusieniä. Tuli ihan mahtavaa, ei voi muuta sanoa. Ite lisäsin omalle lautaselleni vielä kanaa (prodet talteen :D). Täytyy ehkä kotona Suomessakin sitä joskus tehdä.

Tanssitunnille piti kans päästä! Olihan mulla ollukin jo 2 vkon tauko, kun ensin olin kipeenä ja sitten zombailin viidakossa. Kävi myös ilmi, että mun lemppari tanssiope on mun yliopistolla tanssinopettaja! :D Hauska sattuma. Koitin kyllä päästä koulun tunneillekin syksyllä, mut ne oli heti täyteen buukattu.

Kyllä sitä reissun jälkeen odottikin, että pääsi syömään omia sokkareita

Tytöt on ihan hulluna Nälkäpeli -leffaan, eli eiköhän se tarkoittanut sitä, että mentiin leffaan se katsomaan! :D Itellä ei ollu pienintä hajuakaan koko leffasta, mut mukaan piti päästä.. sillä aluks käytiin sushilla.

Kajan puolelta pöytää...

ja mun puolelta, slurps

Parina ehtoona käytiin myös danssaamassa clubilla koulun loppumisen kunniaksi - enää kokeet jäljellä!

Iltaan valmistautumista

Viime torstaina lähdettiin ruotsi-suomi-saksa vahvistuksella Lunahuanáan yhden yön extempore reissulle. Kävinkin siellä Juniorin, Kelvinin, Janikan ja Evan kanssa syksyllä ottamassa brunaa. Tälläkertaa lähdettiin adventure-mielessä! Otettiin bussi alle ja lähdettiin ihmettelemään, että miten päästäisiin perille. Hyvinhän siinä kävi ja oltiin muutamaa kommellusta lukuunottamatta melkein ajoissa perillä.

Heti päästyämme Lunahuanán aukiolle, moskiitot hyökkäs meijän kimppuun. Eikä ne oo mitä tahansa moskiittoja, ihan pikkiriikkisiä, banaanikärpäsenkokoisia, ja puree sillai että pala lähtee mukana. Paljon pahempia mitä Iquitoksessa. Cuscossa oli sama meiniki. Ne on varmasti joku vuoristomoskiittolaji. :D Näin ollaan päätelty. Ennenkun otettiin edes hostelli, lähettiin mönkkäriretkelle, koska mein myöhästyneen aikataulun vuoksi pimeys meinas käydä päälle. Tällä kertaa uskaltauduin ite rattiin. ;-) Ajettiin letkassa ilman huolenhäivää, kunnes mun edellä ajava Jamie vetää pois tieltä ja santakasan päältä mukkelismakkelis ja jää mönkkärin alle. Katoin vaan suu auki enkä osannut muuta. Opas oli siellä jo pää kolmantena jalkana auttamassa Jamietä ylös. Onneks päästiin säikähdyksellä, mutta kyllä mulla kävikin sydän kurkussa. Mönkkäriajelu päättyi viinimaisteluun. Meille viinit olikin jo ennestään tuttuja, sillä sama viinifirma oli Mistura -messuilla esittelemässä ja maistattamassa viinejä. Taisi sillon jokunen pullo mukaankin lähteä.

Lounasta odotellessa :D

Jamie on pystyssä! ja hengissä.

Varattiin samasta retkipuljusta aamuksi koskenlaskureissu. Mein opas oli niin mukava, et hommas meille hostellin ja veikin vielä sinne, eikä siinä vielä kaikki, sit se viel vei meit takas "keskustaan" dinnerille ja palautti hostellille. Aamulla se oli meitä jo noutamassa koskenlaskuun. Hyvä palvelu. :D Käytiin tosiaan dinnerillä Lunahuanán aukiolla. Se on niin pieni paikka, että siellä ei oo montaa mistä valita. Nyt meillä oli kaks vegee mukana, niin tuotti vähän ongelmia löytää raflaa vegeruualla. Hulda tosin syö kalaa, että sillä oli sen verran helpompi. Kaja joutu taipumaan pelkkään salaattiin ja perunaan. Tää perulainen palvelukulttuuri on kyllä niin jostain. Nää ei sitten yhtään osaa palvella asiakkaita, sama meininki ihan Limassakin (että ei oo kyse pelkästään syrjäkylistä). Jamie kysyi jalkaansa jotain kylmää, koska se oli ihan turvonnut mönkkärikommelluksen jäljiltä. Vastaus oli "ei ole." Kaja kysyi vegeruokaa vastaus oli "ei ole." Näin kävi kaikissa ravintoloissa missä käytiin, yks tietty ehdotti kanaa.. :D?! Joo'o, sai sitten rautalangasta vääntää, että voiko jotain ruokaa tilata missä ei ole lihaa, vaikkapa salaattia yms. Kyllä oli taas hankalaa. Mitään ei voinut ottaa pois tai lisätä. Nää on hauskoja.

Laamat toivotteli hyvät huomenet hostellilla

Aamulla lähdettiin koskenlaskuun. Ei muutakun kypärät päähän, pelastusliivit ylle ja mela käteen. Mun tuurilla pääsin tietty Jurin kanssa ihan etukärkeen. :D Muahan ei jännittänyt! Alkujännityksen laannuttua oli oikeinkin hauskaa. Jamie oli jo ihan varma, että se tippuu paatista, kun eilenkin oli tuuria matkassa. :D Tällä kertaa veneestä putosikin Hulda.. ja kahteen otteeseen! Onneks ei käynyt kuinkaan, eikä ollut juuri siinä kohtaa isoja kiviä.

Kajalla oli gopro -kamera mukana ja sen sai asennettua kiinni veneeseen. Tietysti meikä siinä etualalla. Ilmeet oli aika loistavia koko porukalla. Pulahdettiin uimaankin puolessa välissä retkeä. Vesi oli ihanan virkistävää, sillä aurinko kuumotti ihoa täydeltä taivaalta. Ihan mahtava kokemus, en ollut ennen kokeillutkaan koskenlaskua. Kyllä oli tärskyjä kerrakseen!

Syötiin lunchi pikemmiten ja marssittiin hostellin altaalle nauttimaan vielä auringosta ennen paluuta Limaan. Siellä oli kyllä ihan kesä, en ymmärrä miks Limassa paistaa vaan joskus ja jouluna..

Stina!

Juri!

Hostellin pihaa

Saavuttiin illalla Limaan ja oltiin kotona vasta 10 maissa, ruuhkan takia. Skipattiin illan juhlat ja jäätiin kotiin katsomaan leffaa, vaikka tytöt kovasti koitti houkutella. Aamulla lähdettiin Mirafloresiin organic food -markkinoille. Siellä oli kaikkia ihania herkkuja myynnissä. Ostettiin laukut täyteen kaikkea ihanaa, heti syötäväksi, että kotiin vietäväksi.

Mentiin viereiseen puistoon piknikille herkkujen kanssa ja nautittiin päivästä. Aurinkokin välillä pilkisti pilvien takaa. Pienen levähdyksen jälkeen käytiin heittään ostokset Stinalle ja Huldalle, ja jatkettiin markkinoiden kiertelyä, tällä kertaa Inca Market sai kyytiä. Kaikilla on kauhee stressi saada tuliaiset ostettua, kun reissaaminen alkaa ja ihmiset alkaa lähtemään Limasta. Siitähän tulee vaan kauhea kierre jos jollekin ostaa jotakin, niin sitten pitää ostaa kaikille muillekin! Johonkin se raja tulee vetää. Tytöt ei kuitenkaan tuntenut rajoja. Ostosten jälkeen niillä olikin ihmettelemistä, että miten ne saa kaiken mukaansa kotimaahan. :D Vietettiin koko päivä tyttöjen kanssa Mirafloresissa, kävimme myös early dinnerillä arabialaisessa. Oon ihan rakastunut falafeliin. AHH. <3

Sunnuntai menikin kotona, herkutellen. Kaivoin glögin, joulusuklaan ja piparit kaapista. Ei täällä tunnu yhtään, että joulu olisi tulossa. Piti siis ite tehdä joulu. Voin kertoa, että tuli sellanen ähky, että kyllä tuntu joululta! Huhh. Loput piparit ja suklaat jätin keittiön pöydälle, jotta mun ei tulis niitä syötyä. Hyvinhän siinä kävikin, päivässä loputkin katosivat. ;)

Maanantaiaamuna hipsittiin Kajan kanssa ensimmäiseen kokeeseen. Ihana aurinko paistoi koko päivän! Päästiin kokeen jälkeen katolle nauttiin auringon säteistä. Ei täällä oikein tapahdu nyt mitään, kun kaikilla on kokeita. Kaikki muka lukee kotona. ;)

No johan alkoi tiistaina tapahtua, saatiin Kajan kanssa molemmat ruokamyrkytys edellispäiväisestä kiinalaisesta, jota tilattiin kotiinkuljetuksella.. :D Mulle tuli pahempana kun Kajalle, tie sitten mistä johtuu, mutta ei tullut kun päivä maattua sängyssä. Sain blogiakin kirjoitettua, vihdoin! Niinan jättämät ripulilääkkeet tuli käyttöön! :D Kiitos Niinalle. Ehkä mun kroppa koittaa viestittää mulle, että lepääs nyt välillä. On tullut mentyä kyllä pää kolmantena jalkana, ei oo vanhaks tulemista vai?!

Keskiviikko oli jo parempi, sain luettua tokavikaan kokeeseen rauhassa ja ei tarvinnut kokeestakaan juosta vessaan. :D PLUSSAA, aurinkokin paistatteli koko päivän! Mikä sen parempaa. Illalla oli mein vika ilta tyttöjen kanssa Limassa. Kaikki lähtee omille teilleen, reissuilleen ja seikkailuilleen. Lähdin kuitenkin selvistäpäin liikkeelle, koska pelotti vähän masun puolesta. Varsinkin, kun meillä OLI suunitelmissa lähteä Lago Titicacalle ja Boliviaan tänään, eli torstaina. Mitä vielä, mahatauti teki comebackin tänäaamuna! Ei tästä ny tuu taas yhtään mitään. Nyt otetaan perulaiset aseet käyttöön (=lue lääkkeet). :D Tää ei saa pilata nyt mun vikoja päiviä! 16 päivää jäljellä, niin lähden matkaan kohti koti-Suomea. KREISIÄ.. Sitä ennen on pakko nähdä ainakin Titicaca ja yks koe on tehtävä vielä joskus joulukuun puolessa välissä, kunhan rakas yliopistoni siitä jaksaa ilmoittaa mulle.

Yliopiston jouluvalot :D Harmi kun tästä ei huomaa kuinka psykedeliset se on :D

Eilen joku myös ammuskeli baarin edustalla, jossa me oltiin. Tytöt päästi uutisiin. (linkki)

Kohta nähdään rakkaat, kaikki hyvin! Pus.