Väärennettyä rahaa ja palanutta nahkaa

Toissa viikonloppu meni ihan hujauksessa, kun lähdettiin extemporee Trujilloon - Pohjoseen päin. Oltiin mietitty vähän, että minne sitä lähtis, mutta kohde ei ollu selvillä taaskaan vasta kun viimehetkillä tottakai. Otettiin bussi taas, kun lennot oli taas jostain kumman syystä kalliimpia. Lähin vähän epäröivänä, kun ei ne bussit oo ollu oikein mun lemppareita. Positiivinen yllätys. Ihan mahtava jalkatila ja koko penkki kaatu miltein makuuasentoon viltin ja tyynyn kera.! Luksusta. Nukuin 8h kertaakaan heräämättä. Ja tottakai oli tarjolla iltapala ja aamupala. Aamulla ennen kahdeksaa oltiin perillä.

Mein hostelli sijatsi rannalla Huanchacossa. Oltiin kyllä siis mietitty, että missä sais sitä aurinkoa, kun Lima ei anna meille vielä lämpöä. Heti kun aurinko alko kurkistaan pilvien takaa, mentiin rannalle. Siinä grillailtiin tyytyväisenä pari tuntia - illalla ei niin tyytyväisinä. Taitaa se aurinko olla täällä vähän voimakkaampi. En ymmärrä, miksei sitä voi koskaan uskoa. No, nyt sitten kärsitään seurauksista kun selkä on kuoriutuu. Nyt olis ollu käyttöä äitin vihreelle geelille (lue: banana boat aloevera gel). Olin vähän pettynyt kun täällä ei myydä sitä. Mmm, nyt lähti sivuraiteille.. takas Huanchacoon. Käveltiin rannalla ja katseltiin mikä kaikkee kivaa aallot sieltä merestä on kantanut rannalle. Löysin meritähden! Oli vähän kärtsänny jo ja ihan koppura, otin sen sitten mun lemmikiksi. Täällä Limassa se asustaa mun kanssa.

Rannalla oli vierivieressä ravintoloita ja surffikouluja. Pelikaanit tassutteli pitkin rantaviivaa ja kalastajaveneet koristi maisemaa. Aallot oli ihan mahtavia, oli hauska katsella kun jengi surffas. Rannasta lähti myös pitkä laituri merellä, jonka juurella oli yhtä sun toista matkamuistokojua. Pitihän magneetit taas tsekata! ;) Oli ihan mahtava tunnelma. Puhuttiinkin Kajan kanssa, että tännehän me jäädään. 

BTW. Muistaaks kukaan Tohtori Sykeröstä sitä hiirikuningas jaksoo? En voi mitään, mut mulla tuli ensimmäisenä se mieleen kun näin kalastajaveneitä rannalla. :D Ihan varmasti tää jakso kertoo Chimun valtakunnan/Chan Chanin aikasesta elämästä?? Oon varma. (Lisää Chan Chanista tulossa.) 

Muistutus teille, jotka ette muista. Pikatsekkauskohta: 17min50sek

Löydettiin aivan ihana organinen vegeravintola rannalta. Käytiinkin siinä useampi kerta. Mahtavaa ruokaa ja palvelua. Ensimmäinen vegerafla, mikä ollaan nähty. Kaja ja Janika oli ihan haltioissaan, mut ihan syystäkin! 

Illalla mentiin kiertelemään vähän Trujillon keskustaan. Trujillo on Perun kolmanneksi suurin kaupunki. Sain heti ensimmäisestä putiikista väärennetyn kolikon takasin. Jota en tietenkään ees tajunnu, ennenkun mulle kerrottiin kun koitin ostaa hedelmiä tällä kyseisellä kolikolla. No kyllä se jollekkin kelpas loppujen lopuks. :D Vahinko kiertämään. Täällä kuitenkin pitää olla tarkkana, koska Kaja oli saanut Limassa automaatista väärennetyn satasen, jonka sit loppujen lopuks repi baarimikko, kun huomas että se on feikki. Kajalle tuli halpa ilta, kun pankkikortti oli kotona. :D

Kajan mielenosoitus kun otan joka paikasta kuvia. <3

Toka päivä oli pyhitetty Chan Chanille. Lainaten hyvää pitkäaikaista ystävääni Wikipediaa: "Chan Chan on Chimorin intiaanivaltion pääkaupunkina toiminut arkeologinen kohde Perussa Limasta luoteeseen. Kaupunki oli aikoinaan suurin kaupunki esikolumbiaanisessa Amerikassa." Otettiin normaalisesti bussi kadulta ja kysyttiin, jos se vois heittää meille vähän touria. Kierrettiin samalla taksilla parisen tuntia. Ensimmäisenä käytiin Chan Chanin raunioilla. Aika vakuuttava. En osaa edes sanoin kuvailla. Haluais vaan päästä ajassa taaksepäin ja nähdä, että mitä siellä on sillon kivi ja puukko ollut ja tapahtunut. Seuraavaks käytiin museossa, siellä sai vähän lisää tietoa Chan Chanista ja sen aikaisesta elämästä. Viimesinä käytiin vielä Huaca Esmeraldassa ja Huaca del Arco Iriksessä, jotka on ollut jonkun moisia kohtaamispaikkoja, myöskin Chimu -kulttuurissa.

Chan Chan

Huaca Esmeralda

joka sijaitsee keskellä kaupunkia

Huaca del Arco Iris

Muuten tulikin sitten vaan chillailtua ja kierreltyä lähinnä ympyrää. Aurinkokaan ei enää paistanut muina päivinä, joka oli oikeestaan ihan hyvä mun selälle ja Kajan kainalolle. Sunnuntaina tulikin sit ylläripylläri, kun ei oltu taaskaan otettu paluulippuja etukäteen Limaan. Netin mukaan, KAIKKI Limaan menevät bussit on täynnä. Stressi. Katottiin kaikki bussiyhtiöt netistä. Ei MITÄÄN. Käveltiin lähimpään toimistoon. Ei niin MITÄÄN. Miten tää on ees mahollista? Tääl on ainakin tuhat bussifirmaa. No ei siinä sit auttanu muu, kun lähtee linkkariasemalle tavaroiden kans ja toivoo, että sieltä siunaantuis pari paikkaa Limaan. Neljännen luukun kohdalla onnisti! Saatiin paikat. Voin kertoo, että sinä yönä en nukkunut sekuntiakaan, vaikka väsytti törkeesti. Tuolikin oli rikki, eikä mennyt makuuasentoon. Joku kuorsas. Junior puhu (unissaan). Bussi hytky ja tärisi. Oli kylmäkin vielä. Kotona maitto uni omassa sängyssä aamulla pari tuntia.

Perro Peruano

Parihuela

Erilainen reissu, mutta ihana. Rakastuin beachiin.