Mahtava Machu Picchu

Nytpäs kerron teille että tähän asti mahtavimmasta reissusta! Luvassa paljon kuveja - kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Perjantaiaamuna (19.9) herätyskello soitti klo 2:30. Tunnin yöunilla teki vähän kipeetä herätä. Ei muutakun loputkin tavarat kasaan ja taksilla kentälle - Cusco here we come!

Cuscon päässä meillä oli Severin ja Kajan kanssa varattuna Kokopelli hostelli ensimmäiseksi yöksi. Huoneet vapautu kuitenkin vasta 2 aikaan, joten piti keksiä ohjelmaa ennen sitä, oltiinhan kuitenkin jo 9 aikaan paikanpäällä. Ensimmäisenä suunnattiin apteekkiin hakeen vähän pillereitä. Cusco tunnetusti sijaitsee korkealla meren pinnasta (3,399m). Jopa korkeammalla kuin Machu Picchu (2,430m). Alko siis vähän huippaan  päästä, niin piti hakee asiaan kuuluvia nappeja.

Kokopelli Hostelli

Retkitarjontaa hostellilla

 Palattiin kuitenkin hostellille keskustelemaan retkimyyjän kanssa, jolla oli tarjolla jos jonkin moista touria ratsastuksesta Benji-hyppyyn ja Machu Picchusta Sacred Valleyhin. Meillä ei ollut niin minkäänlaista suunitelmaa, että miten mennään edes Machu Picchulle. Mutta mitä sellasia nyt murehtimaan, ensin tarvitaan ohjelmaa hetiheti! Päädyttiin mönkkäriretkeen Sacred Valleyssa.


Meillä oli kuitenkin luppoaikaa ennen retkeä, joten alettiin selvittelemään Machu Picchun keissiä. Oltiin kavereilta kuultu jos jonkin moista tarinaa, että miten sinne on menty - junalla, kävellen, junalla ja kävellen, bussilla ja kävellen, tourin kanssa ja mitä näitä nyt on. Totuus on kuitenkin se, että Aguas Calientesiin on päästävä ennen Machu Picchulle menoa ja sinne pääsee ainoastaan kävellen tai junalla. Juna on sellasta ryöstöä, kuten tourit (en sano etteikö saisi rahalleen vastinetta, ainakin osa toureista on asiansatuntevia), että päätettiin lähtee vähän seikkailemaan omin päin. Saatiin hostellilta opasteet mitä lähteä hakemaan - bussilla Santa Mariaan, jossa vaihto ja combilla (=tilataksibussi-yhdistelmä) Santa Teresaan, josta taksilla Hidroelectricaan. Hidroelectricasta lähtee junarata Aguas Calientesiin. Sitä pitkin kun kävelee niin joskus on perillä. Kuulostaa hyvältä, huh? Pää oli ihan pyörällä, että jaa niin mitä pitää tehdä ja minne pitää mennä?? Näillä ohjeilla mentiin kuitenkin etsimään bussia alustavasti seuraavalle päivälle. Saatiin yhdeltä lipunmyyjämammalta oikein hyvä neuvo - ottakaa yöbussi, koska aamulla ei oo ollenkaan niin kuumottava kävellä kun keskellä päivää. Hyvä vinkki, mutta meillä on jo hotelli ekaks yöks Cuscossa, eikä ollut varaa jättää Machu Picchua vikoille päiville, jos jotain sattuu (ei oo täällä ylläri). No saatiin hintoja ja aikatauluja kerättyä, ennenkun piti jo kiiruhtaa takas hostellille. Ehdittiin siinä rytäkässä jo päättää, että kyllä me sitten yöllä lähdetään matkustamaan ja peruttiin hostellikin juur ennen kun mönkkäritour starttas.

Ensin mentiin autolla tunti ja rapiat, keskelle ei mitään. Voin kertoa, että uni maitto hyvin koko automatkan, kun ei ollu yöunia mittarissa juur ollenkaan. Päätin hypätä Severin mönkkärin kyytiin, kun sen verran heitti päässä unien vähyys ja korkeus merenpinnasta. Aika komeissa maisemissa päästeltiin. Käytiin Morayssa ja Marasin suola-altailla.

:D :D Valmiina ajelulle

Hulu, meinas käydä jalkaan kii

murrr

Moray on inkojen viljelysysteemin rauniot. Siellä on koitettu kasvattaa jos onkin moista kasvia. Eri tasojen ansiosta on pystytty säätelemään auringon ja tuulen avulla lämpötiloja, jotka vaihtelee jopa 15 astetta tasojen välillä.

Kaja ja meidän opas

matkajatkuu..

Marasin suola-altaat on yhä käytössä oleva paikallisten elinkeino. NICE!

Vähän tais katupöly tarttua naamaan!

Sieltä kerätään suolaa

Retken jälkeen ei kauheesti aikaa ollu ihmetellä, nopee suihku ja bussiasemalle! Ensimmäistä kertaa mua ehkä vähän jännitti täällä, kun ei ihan ollu perillä et mihin ollaan menossa, eikä ollu mein paikallista opasta Junioria mukana. :D Mut kaikki järjesty. Heti kun päästiin Santa Mariaan, niin siellä oli jo combi meille ja muille kavereille, jotka jäi myös bussista samalla pysäkillä. Severillä meni korvat ihan lukkoon matkalla, kun mentiin siellä ylösalas ja lähinnä ylös vuorien välissä. Korvat suostu aukeen vasta seuraavana päivänä. Mein kuski oli niin kiva et heitti meit suoraan Santa Mariasta Hidroelectricaan, josta junarata Aguas Calientesiin alkaa. (Klo 5:30am) Siitä sit otettiin tassua toisen eteen 3 tuntia.

Saavuttiin Aguas Calientesiin puol 9, voin kertoo että aamupala maistu hyvältä ton aamuaerobisen jälkeen. Hostellikin löyty yhdeks yöks, pienen kiertelyn jälkeen. Syy oli kyllä meissä, kun haluttiin just se yks tietty (halpa :D).

Pienten päikkäreitten jälkeen alko serious shopping mammojen kojuissa. Oli muuten tavaraa joka lähtöön, etenkin alpakanvillapaitoja. Ja äitille magneetti ;)

Joka mammalta ei löytyny peiliä....

...piti ottaa ite kuvia...

...että näkee miltä villapaita näyttää....

....päällä.

Ilmeetkin on sen mukaset. :D

Siihen päälle dinneri niin päivä olikin jo melkein taputeltu, koska aamun aikanen herätys kolkutteli takaraivossa. Käytiin vielä ostamassa Machu Picchulle sisäänpääsyt ennen nukkumaan menoa.

Aamulla 04:15 herätys. Ulkona sataa vettä. Great. Eihän me siihen oltu varauduttu. Aamupalan jälkeen kysyttiin respasta, josko niillä olisi myydä sadeponchoja - kyllä! Ei muutakun ponchot kainaloon ja menoks. Eiköhän sadekin ollu jo lakannut kun päästiin ulos, hehe. Ei olis voinu paremmin käydä sano!

Klo 5:00 Machu Picchun portit aukesi ja päästiin kipuamaan ylöspäin. Kyllä huomas, ettei vähään aikaan oo käyny jätemäen  rapuilla. Huh. Siinä oli rappureeniä kerrakseen. Wikipedia, pitkäaikainen ystäväni toteaa tähän, että aproximately 1500 steps. Suottaapi olla. Välillä oli kävelyäkin, että kyllä siihen melkein 2 tuntia tais mennä, kun ylös päästiin. Välillä kevennettiin vaatetusta ja välillä tasattiin hengitystä. Phuh, tulee ihan hiki kun muistelee. Mutta todellakin kaverit, se oli sen arvosta! Kyllä me katottiin, kun bussit pyhälsi ohi, että siellä ne lazyäässit menee.

 

vikat askelmat lipun tarkastukseen

Fiilis oli aivan mahtava, kun päästiin ylös asti. Machu Picchu oli vielä sumun peitossa, mutta sen verran mitä näky, niin maisema oli kyllä henkeäsalpaava. Ihan mieletöntä miten se kaupunki on tosiaankin rakennettu keskelle ei mitään. Sinne vuorien keskelle. (Kuten sanoinkin, että edes Aguas Calientesiin ei pääse kuin junalla tai kävellen.) Ei oo mikään helpoin paikka, mutta aina nokkela, sanoisin. Ihan mahtavat maisemat, ihan sama minne päin katsoi. 

Odotellessa sumun hälventymistä, mentiin katsomaan Inka Bridge. Insane. Ensinnäkin et siinä vuoren reunalla menee se polku (pudotus polun reunalta oli aika järkky, ihan päästä huippas kun siellä käveli) ja sit vielä inkasilta. Kuinkahan monta inkaa sieltä on tullu alas. Kokonaanhan sitä ei päässyt kävelemään tietysti - varsinkaan siltaa. Huh.

Tässä näkyy polkua! ("puskistunut jana vuoressa")

Onneks aurinkolasit oli ainoot jotka putos!

Kierros vanhassa kaupungissa oli ihan huikee myös. Tietysti meitä kiinnosti laamat (tai alpakat, whatever, en erota), jotka oli keskellä kaupunkia. Kaja halus kovasti selfien laaman kanssa. Ovelana plikkana houkutteli laaman banaanilla siihen tykö. Härnäs siinä aikansa, kun koitti saada hyvää kuvaa.. Eiköhän laama siitä hermostunut. Sylki lensi. Uskaltauduin ottamaan pari kuvaa myös, mutta toisen laaman kanssa.. :D Hauskoja otuksia.

Portti kaupunkiin

Syljet naamalla. Meni sitä silmäänkin.

tuttu kaveri

Ennen kun lähdettiin takas Aguas Calientesiin (5h jälkeen), oli vielä pakko pysähtyä ja ihmetellä, ihailla kaupunkia. Ihan hullua ajatella koko Machu Picchua. Se jätti kyl miettimään. Ihan mieletön. Ei sitä kyllä ymmärrä ennenkun siellä käy ja näkee, kokee sen itse. Eikä vieläkään meinaa ymmärtää.

Tassun astuttua Aguas Calientesin kamaralle alkoi sataa. Hyvä ajoitus, mutta suunitelmat meni uusiksi. Ei oikein huvittanut lähteä talsimaan takasin päin sateessa (samaa reittiä mitä tultiinkin). Junallahan me sitten lähdettiin, vähän kuitenkin kikkailtiin, kun suora juna Cuscoon oli sellasta kiskontaa taas. Otettiin juna naapurikaupunkiin Ollantaytambohon ja sieltä taas combilla Cuscoon. Mahtava reissu.

Junaohjelmaa. Sain sydänkohtauksen, kun toi pelästytti Kajan.

Cuscoon päästyä olin ihan poikki. Rikki. Ihan kun olis ollu kuumetta. Meillä oli uusi bookkaus samaiseen hostelliin missä perjantainakin piti yöpyä. Käperryin vaan peiton alle heti ja tärisin siellä ennen kun nukahdin. Onneks meni sillä ohi ja aamulla olin taas terässä, ainakin parin buranan jälkeen. Mein piti aluks lähtee tekeen jotain actionia vikana Cusco -päivänä, kuten koskenlaskua, mutta mun olotila vähän verotti. Eikä varaa oo tulla kipeeks. Shoppailu/kiertely kuulosti oikein hyvältä plan B:ltä mein korvaan.

Illalla käytiiin syömässä vähän paremmin. Ihan mahtavassa ravintolassa - Fallen Angel. Huikee. Jos ikinä eksyt Cuscoon, tiedät minne mennä! Ensinnäkin se sisustus, ilmapiiri, palvelu ja ruoka - avot! Ihan mieletön piffi. Maistoin myös Severiltä alpakkaa, joka oli positiivinen yllätys. Yhdistin sen jotenkin lampaaseen, mutta mitä vielä. Se on ihan omansa. Herkkua. Ainakin kun oli hyvin laitettu. Olihan jälkkäriinkin pakko sortua.

ja lasku

Aamulla oli aika jättää Cusco ja palata Limaan. Ihana kaupunki. Sinne voisi palatakin, jos on aikaa! Paljon jäi vielä näkemättäkin.