Mancora - Place To Be

Kauhee ryysis! Kyllä huomas, että jengi oli matkalla äänestyspaikoilleen. Äänestäminen on nääs Perussa pakollista. Siitä saa kivan tarran muistoks henkkareitten taakse tai sakon, jos ei mee äänestämään. No kuitenkin, Maciel oli oikeessa, että paria tuntia aikasemmin kannattaa lähteä bussiasemalle! Mulla tuli vähän kiire pakata kamat, kun kuulin 20min ennen lähtöä, että nähdään koululla. OOPS. Pikasuihku ja jotain vaan kassiin!!

Ehdin kuin ehdinkin ajoissa. En kyllä ymmärrä miten. Maciel oli juuttunut liikenteeseen, niin sain jopa vähän odotella. ;-) Macielin sisko ihanasti oli lupautunut heittämään meidät asemalle. Siitä sit alko espanjan vääntäminen taas. Olin niin tottunut suomenkieleen, kun Severi oli täällä ja tietty englantiin, mitä joka päivä eniten käytän. Hyvää kielikylpyä mulle siis. Heh!

Mun ja Macielin reissu kohti Mancoraa starttas. Bussissa kevyet 18h edessä. Onneks oli hyvät penkit taasen, että sai miltein makuuasentoon. Ja tällä kertaa ruoka yllätti mut todellakin positiivisesti
 - kanarisottoa, joka oli aivan mahtavaa! Ihan ku olis raflasta tilannu chaufa de pollon, ihan huikee. Oltursalle (bussiyhtiö) pisteet kotiin!

Siinä vielä lueskeltiin ja juoruttiin, ennenkun nukahdettiin. Pakko myöntää et nukuin kuin tukki (paitsi muutamana kertana, kun bussikuski vähän kaahaili kurveissa tai meni töyssyissä niin et persauksissa tärähti). Aamupalaks oli jogurttia ja leipää (tietysti sitä valkosta höttöö).

MUTTA, oltiin jopa 3h ajoissa (kiitos kuskin yöllisen kaahailun...) ja Mancorassa paisto aurinko sielun kyllyydestä! Ihanaa! Tunsin olevani niin lomalla, kun astuin bussista pihalle. Sitä oli kaivattu. Napattiin kyytin Puntasaliin, pois kaupungin (=kylän) vilinästä. N. 15min pohjoseen päin ajettua saavuttiin Puntasaliin, missä sijaitsi meidän hotla. Olin aluks ihan järkyttyny, et mihin keskelle ei mitään me mennään, mutta ihanan rauhallista, puhdas ranta, siisti hotelli. Heitettiin kimpsut ja kampsut huoneeseen ja bikinit niskaan - ei muutakun rannalle. Ensi järkytys.. rannalla oli kuollu merileijona. Oli se tainnu siitä pari päivää ollakin, mutta kamala näky. Mikä lie siihen sen tuonut, nousu-laskuvesikö? Ko kö? No asettauduttiin kodiks siihen rannalle. Ei ristinsielua. Todellinen loma. Meri kohisi ja varpaissa hiekkaa. (Merileijona vielä kummitteli mielessä kuitenkin.) Ei tarvinnut kun tunti olla siinä ja alkoi tuntua siltä, että väri ottaa kiinni. Eihän mulla mitään rasvaa ollut mukana. Lähettiin siis vähän kävelemään ja etsimään lounaspaikkaa. Jatkettiin rantaa eteenpäin. Sieltä tuli vastaan jos jonkinmoista ripurapua ja lintua sekä ihania simpukoita. Pelikaanit liiteli yläpuolella, samoin korppikotkat. Harvinaisen ruomia otuksia, pakko myöntää. Sitten tuli vastaan kuollut pallokala. Mikä näitä merenkavereita vaivaa?! En yhtään ihmettele vaikka meressä olis jotain saastetta, kun perulaisia ei kovasti kiinnosta tää maailman tila (roskaa on paikat täynnä.)

Löydettiin mukava rantarafla, jossa otettiin lounassalaatit ja suuniteltiin päivän kulkua. Päätettiin lähteä etsimään mulle aurinkorasvaa (MUST!) ja isoo vesikanisteria, mistä voitais sitten täyttää mein vesipulloja, kun sitä vettä todellakin täytyy juoda. Lähdettiin takaisin Mancoraan ostoksille, mutta samantien takaisin, koska allas vielä vähän houkutteli takaraivossa. ;-) Ehdittiin mukavasti iltapäiväaurinkoon uima-altaalle. Illalla lähdettiin vähän tutkimaan Puntasalin tarjontaa kävellen. Tuli todettua, että siellä ei tosiaankaan oo ketään, eikä mitään. Ainoastaan hotelleja tai loma-asuntoja. Hotelleilla oli sitten taas ravintolat. 2 pientä kyläkauppaa löyty, mutta ei muuta. Nyt on vielä low-season, niin eihän siellä ollut siis ristinsielua, muutama perhe. Käveltiin rannalla auringon laskiessa, ihanat maisemat. Tuli keräiltyä simpukoita ihan riesaks asti. :D Löyty myös merihevonen.

Meijän terde

Aurinko maalas kauniit värit taivaalle

Aamulla lähdettiin käytiin ennen aamupalaa pienellä kävelyllä (olin fiksuna tyttönä ottanu lenkkarit mukaan reissuun!) Hotellin aamupala, ei normaalisesti ollut mikään mehevä höttöleipineen, mutta kamomillatee ja papayamehu kyllä pelasti tilanteen. Päivä kulukin siinä auringossa, olin vähän varjon puolella kun eilen oli tullut osumaa ihan tarpeeks. Tuli myös tehtyä lisää ihania löytöjä rannalla. JA myös ei-niin-ihania löytyjä; toinen kuollut merileijona!? Mitä täällä tapahtuu??

Junior ja Janika myös saapui Mancoraan ja Puntasaliin, alettiin suunittelemaan vähän, että mitä kaikkea tehtäisiin viikko. Jossain vaiheessa siirryttiin rannalta altaalle. Sama teema jatkui - grillaus. Tuli kyllä luettua espanjan kirjaa ihan mukavasti. Pienen "huilin" (=huilia auringosta) jälkeen lähdettiin ylläripylläri rannalle. Ei ollu kyl enää hauskaa, koska TAAS, oli lisää kuolleita elukoita; kilppari, merileijonia, pallokaloja... Tosi kumma juttu, muuten niin siisti ranta! Siellä pari miestä kaivo merileijonille kuoppaa hiekkaan ja pudotti ne sinne mätänemään. Illallistettiin meidän hotellilla, kun se nyt vaikutti kaikista parhaimmalta koko Puntasalissa, koska osa hotelleista oli jopa suljettu low-seasonin ajaksi, joten ei ollut kauheasti varaa valita. Päädyttiin siihen, että aamulla pakattaisiin tavarat ja lähdettäisiin Tumbesiin - Perun pohjoisimpaan kaupungiin, lähelle Ecuadorin rajaa. Sinne siis.

Aamulla oli tavarat pakattu ja pyöriteltiin Macielin kanssa peukaloita, kun ei ollut vielä edes aamupala-aika. Lähdettiin siis ...rannalle! :D Tällä kertaa ei tarttunut simpukan simpukkaa mukaan. Vesi oli niin korkeella! Tosin löytyi 3 merileijonaa lisää. Korppikotkat oli lokkina paikalla. Aika hurjaa etten sanoisi.

Aamupalan jälkeen startattiin kohti Tumbesia. Napattiin hostelli matkan varrelta Zorillos -nimisestä kylästä, koska Tumbesissa ei ole rantaa, toisin kuin Zorilloksessa. Ei ollut mikään hohdokas hostelli, mutta halpa. Vessa veti ja sähköt toimi. Jatkettiin siitä matkaa vielä Tumbesiin tutkimaan kaupunkia. Heti meidät napattiin silmätikuiksi ja alettiin kauppaamaan turistiretkia, no yksi niistä kuului meidän to-do -listalle, joten ei muutakun menoks. Lähdettiin veneretkelle Mangroveen (=Mangrove on puiden ja pensaiden muodostamaa tiheää kasvillisuutta, jota kasvaa tropiikissa runsassateisilla alueilla suojaisilla merenrannikoilla ja jokisuistoissa.) Vähän kyllä jänskätti, kun istuttiin siellä ilman pelastusliivejä ja ei tiedä mitä lie krokodiilejä ja piraijoita siellä vedessä elelee. Huh. Poikettiin krokodiilifarmilla ja ajeltiin lintusaarten keskeltä. Taas tulit Eppu mieleeni. ;-)

Alko ja masu kurniin jo siihen tahtiin, että ei muutakun takas keskustaan ja syömään! Otettiin mukavanolonen rafla Plaza de Armakselta. Tykättiin kovin paikasta ja päätettiin tulla sinne myös aamupalalle seuraavana päivänä. Meinattiin lähteä takaisin hostellille, mutta ei vielä raaskittu, kun ei siellä olisi ollut mitään tekemistäkään. Pilvinen päivä ja kaikkea. Mentiin siis spahan! Maciel, Janika ja Junior otti manikyyrin, mää pienine kynsineen istuin pedikyyrissä. Teki kipeetä. En tiedä mitä se nainen teki, tai no repi mun nahkaa varpaista pinseteillä niin että verta tuli!! Mutta huhhuh.. ja kaiken kukkuraks se veti mun varpaankynnet niin lyhyeks et sattu pari seuraavaa päivää. Aika matami. En oli 10solia (~2,5e) enempää maksanutkaan.. :D

Sen jälkeen lähdettiin takas hostellille, koska aamulla oli suunitelmissa aikainen herätys ja retki kohti Ecuadorin rajaa! Tuli taas luettua espanjan kirjaa illalla ja katottua leffaa. Meillä oli jopa tv mein huoneessa, luksusta. Mein hostelli oli ihan tien vieressä, kuulu kivasti jokanen auto, joka meni ohi. Ei siinä vielä mitään kun ne vaan ajais ohi, mutta täällä kun on tapana tööttäillä ihan vaikka huviksensakin vaan. Oli vähän hankalaa nukkua. Plus naapurissa oli kekkerit ja musiikki soi 3 asti yöllä. Eikä siinä vielä kaikki, kukko alko laulamaan 4 aikaan aamulla. Terve ja heipä hei. Alko _onneks_ satamaan vettä ja kukot lopetti sen laulamisen siinä 6 jälkeen. Onneks sade lakkasi kuitenkin, kun lähdettiin Tumbesiin.

Aamupalan jälkeen napattiin bussi Aguas Verdesiin, Ecuadorin rajalle. Siellä oli jos jonkin moista kojua. Joka lähtöön oli tavaraa. Ei sieltä nyt niin kovasti löytöjä tehnyt, kun ajatteli, mutta ainakin yks laukku tarttu matkaan. Aika markkinat oli. Hinnat oli pääosin dollareissa Ecuadorin puolella, mutta kyllä niille raha kelpas, eli solitkin kävi. :D Maciel tutustutti mut mun uuteen lempparihedelmään - granadillaan. Se on vähän niinkun granaattiomena, mutta ei kuitenkaan. Nams. Niitä tuli vedeltyä. Miksei niitä oo Suomessa! Edes wikipedia ei tiedä kyseistä hedelmää.. suomeksi siis.

Lounaaksi mentiin takaisin Tumbesiin. Metsästettiin vielä paikallisilta markkinoilta Macielille chiflejä (paikallisia banaanisipsejä). Ne on kuulemma Tumbesissa parempia, kuin Limassa. Ihan oikeessa olikin. Limassa ne on paljon paksumpia ja löllömpiä, ei yhtä ohkasia ja rapeita. Lähdettiin takaisin Zorillokseen, koska rannalla kävely alkoi houkuttelemaan, jospa vielä löytyisi kaikkea kivaa. No niin kyllä löytyikin. Muovikassiin sai pistää yhtä sun toista taas. Zorilloksen ranta oli kyllä tosi likainen ja siellä oli myös yhtä sun toista kuollutta merenkaveria. Plus jonkun pääkallon osa?! Creepy. Illalla käytiin dinnerillä italialaisessa raflassa lähellä hostellia. Chilliä meininkiä, ei kiire mihinkään. Todellista lomaa.

Aamulla starttailtiin takaisin kohti Mancoraa, ja toivottiin, että siellä paistaisi aurinko. Viimeiset kaksi päivää oli ihan pilvisiä. No eiköhän aurinkokin pilkistänyt kun lähestyttiin kohti Mancoraa! Yay. Kumma juttu, vaikka oltiin niin lähellä kuitenkin. Kuultiin kuitenkin sen jälkeen, että Zorilloksessa ei kauheesti paista aurinko, mistä lie johtunee. Tumbesin ja Piuran maakuntien välillä oli tulli, jossa kaikki bussin matkustajat piti poistaa bussista tarkastuksen vuoksi. Tumbesin maakunta on kiinni Ecuadorissa, joten Piurassa sitten tarkastetaan, että mitäs sieltä oikein kuljetetaan Peruun. Matka jatku ja pian oltiin jo Mancorassa. Aurinko porotti täydeltä taivaalta. Ihokin oli ehtinyt jo rauhoittumaan parissa päivässä, joten ei muutakun uutta suoleen kun vanhaa kuolee, vai miten se meni - tavarat hostelliin, bikinit päälle ja rannalle. Tytöt oli kans saapunut Limasta Mancoraan ja treffattiin ne rannalla.

Mun huono onni aurinkolasien kanssa vaan jatkuu.. Just kun ostin uudet Paracaksesta. Noh, mentiin vähän aaltoihin Macielin kanssa. Oli se siihen asti hauskaa, kunnes tuli jätti aalto, joka pyöräytti meijät kuperkeikkaa veden alle. Keskityn vaan pitään alaosasta kiinni, joka jo vilisti nilkoissa ja toisella kädellä koitan pitää yläosaa paikoillaan. Sit kun sieltä pääsee ylös, niin koittaa saada taas vähän happee ja silmät auki. Rannalle päästyäni sitten huomasin, että ainiin olihan mulla aurinkolasitkin ollu päänpäällä. NO HEI, eipä ollut enää! :D Miten onnistun..

Lounaan jälkeen oli shopping time! Mancorassa oli kaikkia ihania kojuja, paljon simpukoita, koruja, rantavaatteita, erilaisia viritelmiä tehty simpukoista, simpukoita ja vielä kerran simpukoita. Iskin silmäni myös ihaniin riippumattoihin, mitä ne myi siellä. Tuli ostettua jos jonkin moista härpäkettä, helmikorviksetkin, jotka muka oli aitoja. :D Aika halvalla lähti jos oikeet oli, hehe. Ei kai eurolla sentään aitoja.. ;-)

Ensimmäistä kertaa lomalla meikkasin! Ajattelin, että jos nyt perjantain kunniaksi. Lähdettiin drinksuille ja jälkkärille. Aikeissa oli myös käydä katsastamassa yhdet bileet, joita mainostettiin, mutta eipä niitä sitten ollutkaan. Päädyttiin sitten pizzalle. :D Heheh. Ei huono.

Aamulla heräsin aikasin auringon toivossa. Mitä vielä, vettähän siellä sato!! Sateen rauhotuttua mentiin kävelylle rannalle Macielin kanssa. (Ei olla kans mitään muuta tehtykään kun kävelty rannalla.) Ei siellä ollu kyl mitään kerättävää. Mancorassa on niin paljon turisteja et kaikki simpukat oli viety. :D Damn! Vaihdoin myös hostellia naapuriin, missä tytöt majottui, koska Maciel, Janika ja Junior oli lähdössä takaisin Limaan ja mulla olisi vielä aikaa lomailla, ennenkun mun viihdyttäjät saapuu Suomesta! ;-) Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin naapuriin siis!

Tytöt makas siellä ihan darrassa, tuli ehkä jopa vähän hyvä fiilis, että ite ei ollut siinä kunnossa. :D Oli chillailua luvassa, aurinkokin uskaltautui esiin ja päästiin makoileen altaalle. Oli ihanaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa ja jotenkin helpottavaa, kun pääsi puhuun englantia välillä. ;D Tuli ymmärretyks vähemmällä panostuksella. Syötiin lounas hostellilla ja rentouduttiin vaan altaalla. Auringonlasku sai meihin vähän vauhtia, pakkohan se oli kuvata!

Näin pystyin naputtaan kännykällä auringossa...

Pientä puunausta hotellilla ja dinnerille! Löydettiin tosi jees paikka rantakadun vierestä, missä oli grillimestari heti etualalla grillailemassa herkkuja. Eihän sitä tuoksua vaan voinut vastustaa. Mulle grillattua kanaa, por favor! Hostellille palattaessa siellä oli jo juhlat käynnissä viidakkoteemalla happy hour'n kera. Pitihän siinä sit yhdet jos toisetkin ottaa. Mentiin tiskille Stinan kanssa ja meille ilmotettiin, että ei saa happy hour -tarjousta, jos ei oo pukeutunut teeman mukaan. Siinä sitten jo melkein hätäännyttiin, kunnes meidät ohjattiin kasvomaalauspisteelle.. Siitä se kaikki sit lähti. Stina maalas mun naaman ja mää sen. Mentiin tiskille ja meille sanottiin et kiitos tästä panostuksesta, vaikka olisittehan te saanu tarjouksen ilmankin! Tosi jees. :D No nyt oli sit "seepra" kuviot naamassa. Mut se valkonen olikin neonkeltanen, kun ei oikein pimeessä erottanut... :D No näillä mentiin!

Aamulla pillit pussiin ja pussit säilytykseen, koska huone piti luovuttaa tai siis sänky. Aurinko paisto, joten aurinkotuoleilla oli taas käyttöä. Mie oli palanut niin pahasti jo eilen, että oli vaan varjossa. Mää lahjotin mun aloevera jämäni sille, kun teki ihan pahaa katsella niitä sen punasia kinttuja ja selkää. En oo kyllä ikinä nähny mitään noin pahaa, ja ai että, varmasti teki kipeetä. Viimeset ostokset vielä ennen lounasta. Otin jo kaikki tavarani mukaan lounaalle, koska lähtisin siitä suoraan bussille. Tytöillä oli varattuna liput Ecuadoriin, ja niiden bussi lähti vasta yöllä.

Vähän alko tuntuun eilisen mojitot, pidemmälle iltaan mentäessä.. Mukava istua siinä bussissa ja tietää että 18h edessä.  Mun onneks se oli fancy-bussi ja kaikilla matkustajilla oli omat ruudut edessä ja wi-fi! Mun epäonneks wi-fi toimi vaan tolla kyseisellä masiinalla, eikä omalla puhelimella. Plus, mun masiina ei sit just toiminu. Noh, ei auta muuta ku unta palloon. 18h tunnin jälkeen lasissa oli ehkä 6h unta ja bussi myöhässä 4h.. WHAT. Ei riittäny huumori. Onneks kotona odotti hernekeitto!!

turha..

MUTTA, reissu oli ihan mahtis. Aurinkoa tuli otettua ja todellakin rentouduttua! Rakastuin Mancoraan. Ihana paikka. Voisin palata sinne, mutta aika vaan kuluu ja kuluu!

Palataan, PUS!

PS. Hyvää maanantaita! Toivottavasti rantsukuvat piristää. ;-)