Äkkilähtö Huaraziin

Oltiin tosiaan yks yö ehditty nukkumaan kotona, kun tajuttiin, että koululla pitää olla vasta ens maanantaina. No ei muutakun vanhat reissutavarat pois kassista ja uudet tilalle! Eihän sillon enää ehdi reissaan, kun koulu alkaa. Junior suositteli Huarazin kaupunkia ja näytti kuvan laguunista. Oltiin ihan messissä ja ostamassa bussilippuja. Vaikka ei oikeesti tiedetty mitään koko kohteesta, kauhee halu vaan nähdä mahdollisimman paljon. Tuli vähän kiire maanantai-iltana, kun kaikki tapahtu niin äkkiä. Ihmeesti 3 naista sai tavaransa kasaan ja iltapalan naamaan 20 minuutissa. Mitä nyt meinattiin myöhästyy bussista ruuhkan takia, mut saavuttiin kruunun aikaan asemalle ja ehdittiin. Vähän kyl ehti jännittään.

Meillä lähti tosiaan illalla 10 bussi Limasta Huaraziin. Seuraavat yhdeksän tuntia meni mukavasti bussissa, kun ei ollu ees tv:ssä äänet päällä! Klo 5 aikaan aamulla heräsin, kun oli niin kylmä. Aamu alko pikkuhiljaa sarastaa ja ikkunasta ei nähnyt mitään, kun Andit oli ihan nenän edessä. Seikkailtiin tosiaan Andien välistä Huaraziin. Huh, vähän jännitti kyl et mitä mörköjä siellä vuorilla asuu ja pistää vielä bussin sileeks. Hyvin päästiin perille ja hotellille.

Ensireaktio - OMG! Tosi köyhä kaupunki. Siellä oli ihan Andimeininkiä. Suurimmalla osalla naisista oli yllään hame ja manta (andihuivi, -laukku, -lapsenkantoreppu, -viltti, -viitta, mihin kaikkeen sitä voikaan käyttää) sekä sobrero päässä. Tienreunoilla mammat kuto pipoja alpakan villalangasta ja myi tuotteitaan. Kodittomat kuului myös katukuvaan. Turismi pyörittää ihan täysin sitä kaupunkia. Huaraz onkin suosittu kohde patikointia ja vuorikiipeilyä ajattellen. Siellä sijaitsee Perun korkein vuori Huascarán, joka on myös Etelä-Amerikan 4. suurin.

Perulaiseen meininkiin kuuluu varmasti hora peruanan (joustavan aikataulun) lisäksi se, että ollaan extempore ja ei varata esim. hotellia edes etukäteen. Tää tuli jo todettua Huacachinassa. No eiköhän Huarazissa ollut melkein kaikki täynnä. Kierreltiin taksilla tovi, ennenkun löytyi hotelli, jossa oli tilaa. Hotelli osottautui oikeinkin hyväksi aamupala buffettineen. Hinta yöltä oli 128solia eli ~34€.

Aamupalan jälkeen suunnattiin Plaza de Armakselle, jossa on yleensä toimistot tarjoamassa retkiä vuorille. Sieltä löytykin meille retki. Haluttiin tosiaan vähän päästä patikoimaan ja näkemään mahtavia maisemia. Yks papi meille sit lupas et hänellä on juuri meille sopiva reissu. No ei muutakun matkaan! Istuttiin yhteensä varmaan 8h minibussissa. Ei kauheen kiva, just kun oli 9h takana. :D No maisemia nähtiin, mutta ei se reissu nyt ihan sitä ollu mitä haluttiin. Reissun kohokohta oli todellakin Huarascaran kansallispuisto, jossa sijaitsee juurikin vuori Huascarán ja laguuni Llangannuco Chinancocha. Vaikka ei päästy, kuin hieman jaloittelemaan, niin oli ihan mahtavat maisemat. Tie laguunille oli pitkä ja kivinen. Välillä tuntu ihan kun oltais menty Bolivian Death Roadia aka Yungastietä. Huh! Tuli käytyä 3,850 m korkeudessa. Ei kyllä huomannut korvissa tai hengityksessä mitenkään, että käytiin niinkin korkeella.

Plaza de Armas

Oltiin kyl pettyneitä reissuun siinä mielessä, että ei päästy patikoimisen makuun. Olis ollu varmasti ihan hyödyllistä, jos olis tajunnu jotain meidän oppaan jutuista, muutakun että pysähdytään syömään. Ehkä mulla on valikoiva kuulo. Hyvät unet oli. Pysähdyttiin matkan varrella myös Campo Santo de Yungaylla. Siellä oli muistomerkkejä ja hautausmaa.

TIETOISKU! Yungayn kaupunki jäi vuonna 1970 Huascaránilta tulevan jää- ja kivivyörymän alle. Suurinosa kaupungin asukkaista kuoli vyöryn alle.

En ollut ennen nähnyt moista hautausmaata, joka on kuulemma aika yleinen Perussa. Varsinkin Andeilla ja muuallakin Perussa, mutta ei kuulemma Limassa.

Kyllä. Tuo tuolla on hautausmaa. Hautahyllykkö? Never seen before.

Käytiin ihanassa paikassa syömässä, joka oli perheenpyörittämä keskellä ei mitään. Turistibusseja pysähtyi siihen matkalla Huascaran kansallispuistoon. Heillä oli myös majoitusta tarjolla. Ihan mahtavaa ruokaa! Keittiö sijaitsi pihalla, jossa naiset kokkasivat. Siinä paistui kalat, kanat, kuin marsutkin. Kyllä. Perun juhlaruoka on marsu, joka on juurikin jostain Andeilta Inkojen valtakunnasta peräisin. Kävi vähän sääliksi, kun siellä oli vessojen yhteydessä marsuhäkit ja lattialla pussissa lisää marsuja. Ei kyl tehny mieli marsua.. Oli aika järkkyä katteltavaa, kun marsu pyöri vartaassa. Onneks mulla ei oo koskaan ollut marsua.

maissia alkupalaksi

Retken jälkeen päätettiin, että ei enää retkeä missä istutaan 8h. Käytiin kyselemässä toimistoista ja päädyttiin seuraavana päivänä lähteä katsomaan Pastoruri jäätikköä, joka on yksi harvoista, joka sijaitsee Etelä-Amerikan trooppisilla alueella. Pastoruri on kuitenkin sulanut huimaa vauhtia ilmastonmuutoksen vuoksi - 22% 30-35 vuoden aikana. Jäätikkö sijaitsee 5,250m korkeudessa. Johan alko tuntua korvissa, kun minibussilla noustiin ylöspäin. Jäätikölle käveltiin vielä loivaa ylämäkeä n. 40min. HUH, siis sydän hakkas jo ekan 5min jälkeen ihan hulluna. Just kun olin ehtiny sanoon, että ei tää korkeus tunnu missään! Ei ihme, että oli tarjolla heppakuljetusta, joka kuitenkin oli vaan puoleen väliin matkaa. Kajan to-do-in-Peru-listalla oli ratsastaa hevosella. 15solella sai kaksi hevosta, eli mun oli myös pakko voittaa mun pelko ja hypätä selkään. Onneks se oli sellanen mukavan näkönen ja pieni hepo. :D Pakko myöntää kyllä, että silti jännitti! Janika ja Junior käveli urheesti koko matkan. Andimiehet tarjos repparikyytiä myös, puolivälistä matkaa useat hyppäs reppariin. Miehet juoksi ylös tosta vaan. Oli tainnu ennenkin juosta siinä korkeudessa. HUH.

matkaevästä

matkan varrella

Vaikuttavia maisemia.

Vaihdetiin tokana päivänä myös hotellista hostelliin. Koska hotelli oli kallis mein mielestä. Nyt kun miettii taas Euroopan hintoja, niin en tajua että miten ikinä enää sopeudun sinne. No löydettiin kuitenkin siisti hostelli, wifillä varustettuna. ;) 6€ yöltä. Yhtä hyvät unet kun hotellissa, mutta kukkaroystävällisempi! :D

Kolmantena päivänä oli suunnitteilla fillarointia vuorilta alas. Ei muutakun pyörät taksin katolle, kypärät ja kumin korjaustyökalut mukaan ja menoks! Olishan siinä vaiheessa pitänyt jo tajuta, kun nähtiin se taksi, että ei tolla niin vaan vuorille lähdetä. Matka Llaca laguunille piti kestää 2h autolla, josta lähtisi meidän fillarireitti alas. No 2h lähdön jälkeen oltiin jo huomattavasti myöhässä aikataulusta, vaihdettu reittiä laguunille, työnnetty autoa, noustu autosta useampaan kertaan kevennättääksemme kuormaa, vaihdettu pyörien paikkaa katolta takaluukkuun. HMM. Sitten taksikuski ilmoitti, että niin, klo 15 alkaa sataan vuorilla. Meillä tuli hätä, että eihän meillä oo mitään sadekamoja messissä ja auto ei liikkunut. Muut autot vaan paineli ohi kaasupohjassa. MORJES. Oltiin niin valmiita jo siinä vaiheessa et otettiin pyörät ja lähettiin repii, vaikka laguuni jäikin nyt näkemättä. Ei siinä kyllä repimistä ollu, pikemminkin piti jarrutella kokoajan. Jos joku tie oli kivikkoinen niin se! En ollu ku ekat 3min päästelly alas niin vedän nenilleni. :D Sit kaaduin vielä ilman pyörää omiin jalkoihini, kun olin palaamassa polkupyörälle maisemien ihailun jälkeen. Score. Ihan törkeen makeita maisemia. Ei voi muutakun hokee tota samaa. Retken jälkeen käytiin tottakai valittamassa, että taksi oli ihan rämä ja kaikki jäi näkemättä. Mutta ei ne siellä tehny muutaku pyöritteli päätään. Anto 50solia takaisin, ihan ku siitä kauheesti iloo olis jakaa 4pekkaan. :D

Neljäspäivä meni chillatessa ja ostoksia tehden. Pitihän äitille magneetti ostaa ja itelle alpakan kaulahuivi, enkä voinut vastustaa kiusausta ostamasta myös mantaa. :D Manta maksoi vähän alta 3€ ja kaulahuivi vähän päälle. Ei oltu ainakaan hinnalla pilattu. Millä nää ihmiset elää? Kierreltiin myös paikallisessa kauppahallissa. Voin kertoa, että siinä vaiheessa tuli pikkasen kiire, kun saavuttiin lihaosastolle. Hyvä ettei oksennus lentäny. Kokonaiset siat siellä makas tiskillä, marsuista puhumattakaan. Nauta ja kanat roikku myös mukavasti katosta. Haju oli ihan hirvee ja kulkukoiria chillas mestoilla. HUHUHUHU. Tää oli pahempaa kun Madeiran kalakauppa. :D :D :D :D Illalla lähdettiin taas kohti Limaa yöbussilla. Me kun aina onnistutaan, niin tottakai mentiin vahingossa 2h liian ajoissa asemalle.. :D No istuttiin sitten viereisessä kahvilassa juoden teetä. Tällä kertaa bussi oli ihan luxus! Sai olla kokomatkan melkein makuuasennossa, eikä ollu edes kylmä. Taas oli tarjoilua bussin puolesta, mutta mulla maistu uni paremmin.

Mitä sillon voi tehdä kun odottaa 2h bussia??
No Face Juggler pelastaa tilanteen kuin tilanteen!! 

odottelua :D

Oli ihana päästä kotiin! Kokoajan on tullu mentyä pää kolmantena jalkana.

Täällä nyt aina välillä on jotain kivaa, esim. että ei tuu vettä, netti ei toimi, saadaan luvattuja asioita millon saadaan, no mut hei saatiin pesukone sit kun tultiin kotiin! Ei muutakun kauppaan ja ostaan peruainetta. Kotona kone päälle. HMMMM. Miksi lattia on täynnä vettä?? No ei ees enää yllättäny. Mikään ei enää yllätä. :D Junior tuli ja pelasti naiset hädästä. :D

mahassa mustelma fillaroinnista

lauantai-illan kokkailuja

Käytiin myös testaamassa La Molinan Gold Gym. Oli ihana reenata pitkästä aikaa. Tänään oli kyllä persaus sen verran kipee, että tiesi taas tehneensä. Taidanpas ottaa sopparin huomenna.

Huomenna on koululla orientaatio-ohjelmaa. Sitä ennen kuitenkin Janika ja minä mennään mein advisorin puheille. Kun ei olla saatu edes niitä kursseja mitä haluttiin. No ei yllätä. :D Muillakin on ollut vähän ongelmia mein yliopiston kans. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ei vaan, eihän tässä mitään hätää oo. Mulla on ollu ihan kivaa lomailla. :D Huomenna mennään itkeen, niin eiköhän sieltä jotain irtoo.

Huomenta teille sinne Suomeen ja ihanaa maanantaita! Mää meen nukkumaan.

TSAU!